Virolahden Tulkit ry
Virolahden Tulkit ry on 26.01.1994 yhdistysrekisteriin merkitty sukuseura. Sukuseura kattaa kahden Tulkin taloa aikanaan 1700-luvulla samanaikaisesti asuneen miehen jälkeläiset ja heidän sukuihinsa avioliiton kautta liittyneet. Sukuseuran kantaisät ovat Eerik Yrjönpoika Typpö eli Tulkki (1727–1786) sekä Tahvo Markuksenpoika Hanski eli Tulkki (1736–1814). Seura kattaa kymmenen sukuhaaraa ja 38 sukua.
Virolahtelainen maat.metsät. maisteri, Annikki Tompuri (1911–1999) on suorittanut laajan Tulkin sukuhaaroja koskevan tutkimuksen, johon liittyy laadittujen sukutaulujen lisäksi erilliset tutkimusselostukset. Ne koskivat Eerik Tulkin esivanhempia vuoteen 1544, Tahvo Tulkin esivanhempia vuoteen 1543 ja Tahvo Tulkin puolison, Margareta Eskontytär Tulkin esivanhempia vuoteen 1591. Kirjoitukset ovat otsikoidut Yläpihlajan Haajalta Typön kautta Tulkille, Pitkäpaadesta Hanskin kautta Yläpihlajan Tulkille ja Yläurpalan Pisiltä Yläpihlajan Tulkille. Annikki Tompurin tutkimustyö on kattanut laajan lähdemateriaalin ja luotu näkemys asioihin on hyvin monitahoinen.
Sukuseuran synty ja vaiheet
Ensimmäinen sukukokouksemme pidettiin Tulkkilassa, Virolahden Ylä-Pihlajassa 4. päivänä elokuuta 1991.
Sukuseuramme Virolahden Tulkit ry perustettiin Ylä-Pihlajan Mäkipirtillä toisessa sukukokouksessa 8. päivänä elokuuta 1993.
Opettaja Santeri Tulkin aikanaan kirjoittama kuvaus "Häviävää kylää" sukujemme kantavanhempien ja lukuisten sukumme nykyistenkin jäsenten kotikylästä, Virolahden pitäjän Ylä-Pihlajasta on julkaistu kirjana.
Virolahden Tulkit ry:n vaakuna on merkitty 11.11.1996 numerolla 752 Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriin. Vaakunan värit ovat suvun alkukodin, Virolahden vaakunasta ja myös Karjalan maakuntavaakunasta. Leijonankäpälä viittaa suvun nimeen, sillä Pyhän Hieronymuksen, tulkkien ja kääntäjien suojelijan, tunnus on leijona. Pihlaja viittaa Ylä-Pihlajan kylään Virolahdella, jossa on suvun kantatalo.
Sukuseuran lippu vihittiin 20. päivänä heinäkuuta 2002 pidetyssä viidennessä sukukokouksessa.
Sukuseuran vaakuna:
Punaisella kilvellä vasemmasta yläkulmasta työntyv kultainen hopeakyntinen leijonankäpälä. Pistokypärän peite punainen, vuoripuoli kultaa; lakipunos kultaa ja punaista. Kypäränkoristeena kasvaa kultainen punamarjainen pihlaja.
Vaakuna merkittiin numerolla 752 Suomen heraldisen seuran ylläpitämään vaakunarekisteriin 11. päivänä marraskuuta 1996.
Vaakunan on suunnitellut Tero Tulkki ja viimeistellyt heraldikko Jukka Suvisaari.
Vaakunan käytöstä:
Koko vaakunaa voi käyttää vain Virolahden Tulkit ry sukuseura, vaakunakilpeä jokainen sukuseuran jäsen.
Sukuseuran tarkoitus ja toiminta
Virolahden Tulkit ry on sukuseura, jonka tarkoituksena on selvittää Virolahden Tulkkien sukujen vaiheita ja historiaa, vaalia sukujen perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sukujen jäsenten keskuudessa.
Toimintamme sisältää muun muassa seuraavaa:
Järjestämme sukukokouksia, sukupäiviä, retkiä ja muita tilaisuuksia.
Keräämme ja arkistoimme sukuja koskevaa tietoutta sekä saatamme sitä jäsenten tietoon. Harjoitamme seuran tarkoituksen toteutumista edistävää julkaisutoimintaa.
Sukuseuramme kokoontuu yhteiseen sukukokoukseen joka neljäs vuosi.
Lehtemme ilmestyy kerran vuodessa. Siinä on mm. tietoa toiminnastamme, poimintoja menneistä asioista ja tapahtumista, sukututkimustuloksia sekä jäseniämme kiinnostavia kirjoituksia ja uutisia.
Sukuhaarat:
Kymmenen sukuhaaran ja 38:n suvun sukuseura
Eerik Yrjönpoika Tulkin (1727–1786) jälkipolvet
Sipi Eerikinpoika Tulkin (1752–1815) sukuhaara, joka jatkuu kahdeksana sukuna
Antti Eerinpoika Tulkin (1755–1819) sukuhaara, joka jatkuu neljänä sukuna
Tuomas Eerinpoika Tulkin, myöh. Yrjölän, myöh. Ristolan, myöh. Kirpun (1766–1834) sukuhaara, joka jatkuu kahtena sukuna
Tahvo Markunpoika Tulkin (1736–1814) jälkipolvet
Valpuri Tahvontytär Tulkin (1773–1830) eli Markku Antinpoika Skipparin sukuhaara, joka jatkuu kolmena sukuna
Juho Tahvonpoika Tulkin (1775–1821) sukuhaara, joka jatkuu viitenä sukuna
Kristiina Tahvontytär Tulkin (1781–1853) eli Juho Eerikinpoika Halfbjörnin, myöh. Lahden sukuhaara, joka jatkuu neljänä sukuna
Tahvo Tahvonpoika Tulkin (1783–1852) sukuhaara, joka jatkuu neljänä sukuna
Antti Tahvonpoika Tulkin, myöh. Nopasen (1791–1853) sukuhaara, joka jatkuu kahtena sukuna
Eeva Tahvontytär Tulkin (1797–1855) eli Pekka Juhonpoika Jähin sukuhaara, joka jatkuu kolmena sukuna
Liisa Tahvontytär Tulkin (1802–1856) eli Taneli Juhonpoika Jähin sukuhaara, joka jatkuu kolmena sukunaTulkkien suvut Suomessa
Maamme Tulkit kuuluvat kolmeen eri sukuun, joilla ei todennäköisesti ole sukulaisuusyhteyttä keskenään.
Noin kaksi kolmasosaa Tulkki-nimen nykyisistä haltijoista on Virolahden Tulkkeja. He kaikki ovat sukuseuramme kantavanhempien jälkeläisiä.
Pohjoisen Tulkit muodostavat toiseksi suurimman Tulkin suvun. Nimi mainitaan jo 1500-luvun puolivälissä Kemin Lautionsaaren veroluettelossa. Suvun jäseniä asuu edelleen Kemin ja Tornion seudulla. Tämän suvun Tulkkeja asuu runsaasti myös Yhdysvalloissa.
Kolmatta ja lukumäärältään pienintä Tulkin sukua voidaan nimittää Koiviston Tulkeiksi. Heistä monet muuttivat sodan seurauksena Mäntsälään. Tämän suvun tunnettu kantaisä on noin vuonna 1689 Koiviston Rautaisessa kylässä, Kuolemajärven luoteispäässä asunut Tulkin talon isäntä Olavi Olavinpoika.
Sukujen suuruutta on voitu keskenään verrata vain Tulkki-nimen nykyisten haltijoiden määrän perusteella. Virolahden Tulkkeihin kuuluvat luonnollisesti kaikki kantavanhempiemme jälkeläiset kaikissa polvissa riippumatta sukunimestä.